Markku Hakuri ystävineen esittää
Reikä avaruudessa
Keravan taidemuseo 2011
Miksi olen taiteilija
Eikö ole yhdentekevää, miksi joku on insinööri, bussin kuljettaja tai taiteilija? Ei ole!
Elämänvalintoihimme liittyvä pohdiskelu avaa ainutkertaisen väylän nähdä oman
toiminnan ja sen merkityksen suhteessa yhteiskuntaan ja maailmaan. Minulle
otsakkeen kysymys on arkipäivää. Se leijuu tiedostamattomana toimieni taustalla ja
nousee esiin heti, kun joudun perustelemaan tekemisiäni tai töitäni itselleni tai muille.
Kysymys koskee ennen kaikkea oman maailmankuvani rakentumista, niitä valintoja,
joilla yritän kanssaihmisille selittää ja näyttää oman näkemykseni ihmisen
olemassaolon paradoksista. Siksi otsake ei ole yhdentekevä, vaan erittäin hankala ja
merkittävä pohdinnan paikka.
Tor Nørretranders käsittelee kirjassaan Homo generosus – Seksiä, taidetta ja bisnestä
– muun muassa taiteen tekemisen sijoittumista ihmisen biologiseen kehitykseen.
Nørretranders esittää ydinajatuksen ”Biologinen kehitys, evoluutio, on muutakin kuin
hengissä selviytymistä. Siinä on kyse myös elämyksestä; vastakkainen sukupuoli
yritetään saada vakuuttuneeksi siitä, että hänelle on tarjolla jotakin. Ihminen yrittää
olla jotakin muille, jotta vaikuttaisi heistä hyvältä. Tuottaisi heille myönteisen
elämyksen.” Nørretranderssille oleellisena osana evoluutioon liittyy myös
sukupuolivalinta, jonka yhteydessä hän viittaa Darvinin toiseen pääteokseen Ihmisen
polveutuminen ja pariutumisvalinta (The Descent of Man and Relation to Sex).
Niinpä Nørretrandersin toinen pääteema kuuluukin seuraavasti:” Sukupuolivalinta on
luonnonhistorian luova moottori. Ihmisten järki, luomisvoima ja yhteistyökyky ovat
kehittyneet parittelutanssin ja kosiskelun myötä.” Eli lyhyesti sanottuna; monet
taiteeseen liitetyt päämäärät, kuten kauneuteen pyrkiminen, itsensä ilmaiseminen,
maailman ymmärtäminen, uuden etsiminen ja ennakkoluuloton toiminta ovat
sukupuolivalinnan tulosta. Nørretrandersin ristiriitaiselta vaikuttava väittämä on
merkittävä, koska se pyrkii laaja-alaisesti ymmärtämään ihmisen toimintaa suhteessa
kulttuuriin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Hänen mukaansa ihminen on luova,
sosiaalinen, uskalias, yhteistyöhaluinen, epäitsekäs ja avoin, koska se on hankalaa ja
näin teemme vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen.
Varmasti sukupuolivalinta on monien toimiemme perimmäinen vaikuttaja.
Sukupuolivalinnasta on kuitenkin vaikeaa saada ainoaa opasta valitsemalleni
taiteilijanuralle. Sen verran monisyisenä ja sattumanvaraisena on taiteilijaksi
tulemisen polkuni kulkenut.
Kodin perintö - fyysinen ja henkinen - on yksi taustatekijä matkalla taiteilijan uralleni.
Arkkitehti-isä, viimeisen päälle estetisoitu koti, ehdoton järjestys sekä henkisten
arvojen ja tiedon kaikkivoipaisuuden korostaminen pakottivat minut kapinaan ja
monin tavoin rikkomaan kodin perinnön, ensimmäisen piirini. Perinnön tietoinen
vastustaminen pakotti eläytymään hetkeen ja luottamaan oman pään sisällön
voimaan. Se ohjasi pois järjestyksen maailmasta kohti vapauttavaa kaaosta, etsimisen
ainutkertaista löytöretkeä.
Toinen esimerkki polun etsinnässä liittyy näkökulman valintaan. Arkkitehtiosaston
pääsykokeissa en ylittänyt kynnystä puutteellisen piirustustaidon takia. Taidekoulujen
testeissä olin yksi harvoista valituista hyvän piirustustaidon johdosta eli maailman
näkeminen on aina riippuvainen havaitsijan näkökulmasta.
Miksi sitten olen taiteilija? Mitä enemmän pengon historiaani, sitä enemmän olen
taipuvainen selittämään asiaa evoluutiolla. Kehitykseeni on vaikuttanut geeniperimä,
joka on ohjannut elämänvalinnoissa painottamaan eläytymistä, vapautta ja luottamista
olemassaolon ainutkertaiseen hetkeen. Se on kehityshistoriani kuluessa alkanut
vaikuttaa perustavanlaatuisesti kaikkeen toimintaani yhteisön jäsenenä.
En halua olla tekijä, jonka tietoisena päämääränä on luoda itsestään ja työstään
historiallisesti ainutkertainen elämänkaari, joka kulkee loogista ja ymmärrettävää
rataansa alusta loppuun saakka muodostaen taiteellisen kehityskaaren, ehyen
kokonaisuuden. Toisin sanoen toistaa oppimaansa hyväksi arvosteltua tekemisen
kaavaa elämänsä läpi. Minulle taide on epäjohdonmukaista poukkoilua, epävarmuutta
ja tietoista riskinottamista ja kokeilua. Nørretrandersia lainaten ”Ihminen osoittaa
arvonsa tekemällä asioista vaikeita.”
Espoosa 26.2.2011 Markku Hakuri